Diana kumartuu nyt vaivatta

Eräänä lokakuun aamuna vuonna 2000, voimakkaan noidannuolikauden jälkeen tuntui kuin kaikki kehossani olisi luhistunut – selkäni tuntui siltä kuin se olisi painunut kokoon, tuskin pystyin liikkumaan. Joulukuussa vuonna 2000 minulta leikattiin molemminpuolinen välilevyn esiinluiskahdus, neljännen ja viidennen lannenikaman kohdalta selän puolelta 10 cm pituiselta alueelta. Noin viiden viikon kuluttua tästä laajasta leikkauksesta tuli uusi ongelma, kun yksi nikamista luisui paikaltaan vinosti aiheuttaen valtavia kipuja.

Kävin neljä kertaa viikossa fysioterapiassa, mutta vointini ei juurikaan kohentunut. Vaikka fysioterapeuttini oli erittäin taitava ja perehtynyt uusimpiin hoitomuotoihin ei hän saanut minua kuntoutettua omatoimiseksi
Pystyin esimerkiksi harrastamaan ainoastaan hyvin kevyttä vesijumppaa koska minun oli niin vaikeaa hallita tasapainoani ja lihakset selkänikamien kohdalla olivat tosi heikot. Tavoitteenani oli siirtyä allasharjoittelusta kuntosaliharjoitteluun lihasten vahvistamiseksi. Tarvitsin apua melkein kaikkeen. Esimerkiksi pukeutuminen oli erittäin hankalaa. Viisi kuukautta leikkauksen jälkeen erässä fysioterapiakäsittelyssä selkärankani naksahti ja nikamat luisuivat takaisin paikoilleen. Vasta tämän jälkeen kuntoutukseni pystyi alkamaan kunnolla. Selkäni oli ihan jäykkä, enkä pystynyt llenkaan kumartumaan. Minut valtasi pelko. Pelkäsin sitä, että nikamat luiskahtavat taas väärin, enkä uskaltanut harjoitella kunnolla.

Kymmenen kuukautta selkäkeikkaukseni jälkeen minulta leikattiin pois kohtu ja munasarjat. Koko vatsani sisältö oli lääkärieni mukaan kuin trasselivyyhti. Suolet, kohtu, munasarjat ja virtsatiehyet olivat kietoutuneet yhteen endometrioosissa. Leikkauksessa lääkäri vahingossa katkaisi myös toisen virtsatiehyen. Vahinko huomattiin viikon kuluttua, kun toinen munuainen oli luhistumassa . Munuainen poistettiin ja minun oli pakko kantaa kateteria vatsani päällä. Marraskuussa 2001 minut leikattiin uudestaan ja virtsatiehyt kiinnitettiin uudelleen virtsarakkoon. Tässä leikkauksessa vatsa leikattiin lantionluusta navan yläpuolelle asti. Selän kuntouttamisen osalta palattiin takaisin alkupisteeseen. Minut oli leikattu rikki sekä selkä- että vatsapulelta ja kärsin valtavista kivuista. En selviytynyt omatoimisesti ja tarvitsin apua melkein kaikessa. Pystyin istumaan ja seisomaan lyhyen ajan ja tekemään kevyitä kotiaskareita, kuten yksinkertaista ruokaa, kattamaan pöydän, tiskaamaan ja kastelemaan kukkia. Pystyin ripustaamaan pyykit narulle, jos sain apua pyykkikorin nostamiseen.

Syksyllä 2001 kävin Zhineng Qigongin alkeiskurssin, mutta leikkausten takia en pystynyt aloittamaan treenausta. Syksyllä 2002 kävin toisen kerran alkeiskurssin ja minulla oli kunnianhimoinen tavoite aloittaa harjoittelu kotona. Valitettavasti en oppinut liikkeitä niin hyvin, että olisin pystynyt tekemään niitä automaattisesti. Omatoiminen harjoittelu ei tämän takia onnistunut. Tästä syystä päätin osallistua kesäkurssille vuonna 2003 Hamburgsundissa. Tavoitteni oli oppia tekemään liikkeet kunnolla itsenäisesti.

Hamburgsundissa havaitsin että minulla ei ollutkaan ehjää kehoa, Se koostui vain joukosta katkelmia, niin kuin Picasso-taulu nurinpäin: ulkopuoli muodosti kokonaisuuden, mutta sisäpuoli oli epäjärjestyksessä. Siksi oli vaikeaa löytää tasapaino ja suorittaa liikkeet.

Olin tullut kurssille oppiakseni tekemään "Kohota qi"- liikkeet automaattisesti ja parantaakseni tulehtuneet kantapääjänteeni. Minun oli pakko käyttää jalkatuella varustetuja vaelluskenkiä helpottaakseni
jänteiden kuormitusta. Ortopedi oli sanonut etten missään tapauksessa saa seistä ilman kenkiä tai käyttää tasapohjaisia kenkiä, koska silloin jänteet rasittuisivat vielä enemmän.

Kesäkurssin aikana rupesin tajuamaan, että harjoittelu ja qin tasapainottaminen eivät vaikuttaisikaan juuri siihen, mihin olin luullut. Kantapään jänteet eivät parantuneet mutteivät myöskään huonontuneet, vaikka
seisoin tasapohjaisissa kengissä yhdeksän päivän kurssin ajan. Sitä vastoin koin voimakkaasti kurssin loppuvaiheessa, että selkärankani oli olemassa – heikkona, ohuena ompelulankana. Tunsin myöskin että kehoni oli jäykkä kuin sementti, enkä pystynyt kunnolla suorittamaan käsivarsiharjoittelua.

Päätin saada olkapääni toimiviksi ja suoritin paljon, paljon käsivarsiharjoittelua kotona vuoden 2003:n loppupuolella. Qi:n puute oli ongelmani. Väsyin valtavasti ryhmäharjoittelussa, jossa seisoin vain jatkuvasti haukotellen. Sain neuvoksi harjoitella enemmän "Kohota qitä". Aloin treenata aamuisin tätä ja käsivarsiharjoittelua cd:n mukaan 70 min.

Kesäkurssin jälkeen lopetin fysioterapiakäynnit; säästyi paljon aikaa ja kävin vain muutaman kerran tarkastuksessa lääkärillä eikä siellä oltu kiinnostuneita kuulemaan qigong:in harjoittelusta. Itse jatkoin viikonloppukursseilla Ahvenanmaalla syksyllä 2003 ja keväällä 2004. Kurssien aikana ja vielä jälkeenpäin tapahtui minussa nopeasti yhtä ja toista: käteni, käsivarteni ja niskani suoristuivat. Keväällä 2004 keskustelin Suomesta tulleen naisen kanssa. Hän kertoi käyvänsä niin monella kurssilla kuin vain pystyi. Niinpä ajattelin että minäkin voin osallistua kursseille jotka järjestetään lähettyvillä. Lähdin Turkuun ja Paraisille keväällä 2004. Kesäkurssilla 2004 tunsin kehoni ensimmäistä kertaa kokonaisena ja sain kosketuksen oikeaan puoleeni. Jatkoin harjoittelemista omin päin joka päivä ja harjoitusryhmän kanssa aina kun työn puolesta pääsin. Sen lisäksi olin Tukholmassa vuonna 2005 neljän päivän harjoituskurssilla. Terveyteni on parantunut koko ajan.

Samalla, kun kehossani jokin kohta on parantunut tai muuttunut, on minulle tullut tasapaino-ongelmia ja olen tarvinnut ohjaajien opastusta siihen, että olen pystynyt seisomaan ja tekemään liikkeet oikein harjoitellessa. Nyt kesäkurssilla 2005 en ole ollenkaan tuntenut kipuja kehoni oikealla puolella, enkä myöskään oikeassa jalassani, kun taas vasen jalka lähinnä tuntuu proteesilta. Edelleen minulla on tasapaino-ongelmia ja on vaikeaa jakaa
paino samanlaisesti molemmille jaloille. Mutta kaksi päivää sitten tunsin hetken olevani ehjä. Olen saanut
päämäärän jota tulen loppuvuoden aikana työstämään.

Tässä lyhyesti kerrottuna se, mitä minulle on tapahtunut sinä aikana kun olen harjoitellut qigongia. Olen voimistunut valtavasti ja pystyn suorittamaan monia asioita, joihin en aikaisemmin ole pystynyt. Selkäni ollessa jäykkä kuin hiilitanko en ollenkaan pystynyt kumartumaan alas, nyt taivun esteettä esim. nostaessani tavaroita lattialta. Allergiani on helpottunut enkä enää tarvitse silmälaseja yhtä usein kuin aikaisemmin.

Keskittyminen harjoitteluun on muuttunut. Tullessani tänne olin individualisti, joka halusi löytää itselle sopivan menetelmän. Nyt rupean tajuamaan, että tämä ei ole yksityinen kilpailuni, vaan on olemassa laajempi yhtenäisyys. Harjoitteluni täällä kesäkurssilla ja kotona on osa suurempaa kokonaisuutta ja kaupan päälle muutun itse yhä liikkuvammaksi, yhä terveemmäksi.

Diana Berthén