Viikonloppukurssin jälkeen Björn pystyi suoristamaan jäykän ja ontuvan jalkansa

Epämiellyttävän jäykkä

Vuoden 2014 lopussa alkoi kehoni tuntua epämiellyttävän jäykältä. Kun minun piti vaihtaa talvirenkaita oli mahdotonta istua kyykyssä. Minun piti käyttää vasaraa ja ristikkoavainta jotta pääsisin polvilleni ja saisin työn tehtyä. Siinä vaiheessa minun oli vaikea ojentaa oikeaa jalkaani ja lopulta aloin ontua. Tämä aiheutti minulle kipua myös muualle kehoon. Lääkäri totesi: "Sinulla on jostain tuntemattomasta syystä vikaa oikean jalan ojentajassa"!?! Hän lähetti minut fysioterapeutille, jonka antamilla harjoituksilla hitaasti mutta varmasti oloni koheni. Minulla on kolleega joka on treenannut qigongia kauan ja kun olin puhunut hänen kanssaan tovin, ilmoittauduin viikonloppukurssille. Kun olin kurssin loppukeskustelussa, huomasin voivani ojentaa jalkani suoraan eteenpäin ja huudahdin iloisena: "Tätä en voi tehdä". Qigongin avulla vaiva nopeasti helpottui sen sijaan että se hitaasti mutta varmasti helpottuisi!

Björn Rauhallisempi, pirteämpi ja nukun paremmin

Viikonloppukurssin jälkeen jäin koukkuun ja aloin treenata säännöllisesti kotona ja ryhmätreeneissä. Olen onnekas koska minulla ei ole mitään pahempia lääketieteellisiä ongelmia ja treenatessa tulen liikkuvammaksi ja notkeammaksi. Tulen rauhallisemmaksi, nukun paremmin ja olen pirteämpi päivisin. Voin yksinkertaisesti paljon paremmin kun treenaan.

Jalat yhdessä

Kun aloin treenata qigongia tuli vanha vaiva uudelleen esiin. Kun 70-luvulla lasketeltiin piti sukset pitää tiukasti yhdessä (ääritapaus lumilauta) jos halusi vaikuttaa vähän coolilta rinteessä. Minun jaloillani ei ollut sellainen rakenne. Minun piti hiihtää kuin joku tomppeli, jolla oli desimetri suksien välissä, kunnes 80-luvulla todettiin että oli kenties eleganttia pitää sukset tiukasti yhdessä - mutta se ei ollut aina niin tehokasta. Tämän ongelman olin kokonaan unohtanut! Minulla ei ole ollut mitään syytä seisoa niin ennen ensimmäistä qigong -viikonloppukurssia. Minä en vain pystynyt laittamaan jalkojani yhteen. Kun olin treenannut jonkin aikaa pystyin periaatteessa laittamaan jalat yhteen, mutta polvillani oli epävakaa asento. Toisinaan oli toinen edempänä kuin toinen. Vei paljon energiaa ja keskittymistä pitää jalkoja ja polvia kurissa.

Jokin oikeni kehossani

Minulla on toisinaan istunut pieni luonnontieteilijä olkapäällä joka on kuiskannut: "Sinähän käsität hyvin että jalka ja rusto eivät voi muuttua yhtäkkiä". Minun on täytynyt joka kerta ojentaa häntä: "Sinähän näet mitä tapahtuu ja älähän luule että kaverimme valehtelevat meille". Silloin hän on itsekseen mumisten vetäytynyt pois. Kesäkurssilla kun lepäsin ennen päivällistä, alkoi toisessa lantiossa tapahtua jotain. Myöhemmin ruokailun aikana tapahtui jotain nilkassa. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tapahtui, mutta iltatreenin aikana huomasin yhtäkkiä ettei minun tarvinnut kiinnittää huomiota polviini. Olen edelleen aika pihtipolvinen mutta jotain oikeni kehossani niin että nyt seison tukevassa asennossa, mikä tekee harjoituksen paljon mukavammaksi. Pieni luonnontieteilijä on häveten luvannut olla häiritsemättä minua enää!

La qi auto-onnettomuuden jälkeen

Syyskuun lopussa törmäsimme hirveen kun olimme matkalla Smoolannin läpi. Vaimoni ja minut vietiin ambulanssilla Kalmarin sairaalaan ja meille pantiin tukikauluri ja makasimme tyhjiöpatjalla. Niskani röntgenkuvattiin ja onneksi mitään vahinkoa ei näkynyt. Selvisimme aika hyvin, vaikka saimmekin paljon pieniä haavoja ja pahoja kolhuja. Sain pian aikamoisia kipuja oikeaan käsivarteeni. Se oli hyvin kosketusarka. Sitä pisteli myöskin. En siinä tilanteessa voinut treenata kuin la qitä, joten tein sitä aika ahkerasti. Siitä on todellakin hyötyä, mikä tuli hyvin selväksi kun yhtenä päivänä nukuimme pommiin enkä ehtinyt tehdä aamutreeniä. Iltapäivällä minulla oli selvästi enemmän kipuja kuin muina päivinä ennen ja jälkeen.

Hermokipulääkkeiden käytön lopetus

Kivut lisääntyivät ja kävin sairaalassa monta kertaa. Niskassa epäiltiin edelleen jotain olevan vialla, tehtiin jopa magneettikuvaus mutta syytä ei löytynyt. Sain lopulta diagnoosin hermokivuista, vaikka mitään vikaa ei pystytty paikallistamaan. Lääkäri määräsi hermokipulääkkeitä sellaisella annostuksella että se olisi riittänyt koko vuodeksi. Pelkäsin jääväni lääkekoukkuun piiitkäksi aikaa. En ollut erityisen innostunut lääkkeestä joka sekoittaa hermoston ja sen lisäksi aikeuttaa monia sivuvaikutuksia, mutta se poisti kivun. Päämääräni oli vähentää lääkitystä niin pian kuin mahdollista. Lääkkeen avulla pystyin treenaamaan qigongia intensiivisemmin - mikä johti siihen että jonkin ajan kuluttua pystyin vähentämään lääkitystä.

Joulukuun viikonloppukurssiin mennessä pystyin lopettamaan lääkityksen kokonaan. Vaikka vaivat eivät olleet poistuneet kokonaan, saavutin tilan että pystyin toimimaan ilman lääkkeitä. Viikonloppukurssin aikana koin selvää paranemista. En tuntenut kädessäni enää mitään "normaaliasennossa" vaikka minulla oli edelleen jokin hermopinne kyynärvarressa ja kämmen joka vaivasi joissakin liikkeissä.

Hermokivut paranivat

Lopullinen parantuminen tapahtui talvikurssin aikana. Kun treenasimme kai he fa -harjoitusta, tunsin äkillisen polttavan tuntemuksen kainalossa. Se löi kuin salama läpi kyynärvarren kautta kämmeneen. Se tapahtui kaksi kertaa nopeassa tahdissa. Harjoituksen jälkeen totesin, että en tuntenut enää minkäänlaista vaivaa kädessäni.

Björn Thulin