Per Arnesin korkea pulssi laski merkittävästi

Kaksi kuukautta sitten en ollut kuullut vielä puhuttavankaan qigongista. En myöskään tiennyt vielä mitään sydänvaivastani. Olin pirteä, iloinen ja elin hyvää elämää. Ja nautin työstäni restaurointiarkkitehtinä. Tärkeimmät päämääräni olivat työskennellä siihen asti kunnes kuolen, ei työskennellä niin että kuolen, ja kuolla terveenä. Uskoin sen todella olevan mahdollista. Mutta sitten sain lääkkeen, jota en oikein sietänyt. Se laukaisi rasitusrintakivun, jota oli äidilläni ollut aikoinaan. Itselläni ei ole koskaan ollut sydänvaivoja, vaan tunsin itseni terveeksi ja vahvaksi.

Kärsin sydänviasta

Per Arne Toukokuun alussa olin tutkimuksissa Varbergin terveyskeskuksessa ja siellä todettiin että sydämeni ei ollut ihan kunnossa. Se tuli täytenä yllätyksenä enkä voinut uskoa että minulla on vakava sydänsairaus. Lääkärini soitti kännykkääni ja sanoi että minun täytyisi viipymättä tulla akuuttiosastolle. Siellä minut laitettiin ambulanssikyytiin ja ajettiin siniset valot vilkkuen kovaa vauhtia Halmstadin sairaalaan. Siellä tehtiin sepelvaltimoröntgen ja tulos ei näyttänyt hyvältä. Infarkti oli jo alkanut. Minulla oli tukkeuma juuri siellä mistä aortta johtaa sydämeen. Leikkaus Sahlgrenskan sairaalassa oli ainoa vaihtoehto ja operaatio tapahtuisi muutaman päivän päästä. Lääkärin mukaan se oli vaarallinen toimenpide mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Kun leikkauksen jälkeen heräsin, sanoi lääkärini että leikkaus oli mennyt hyvin. "Kuinka tiedät sen", kysyin. "Sinä olet elossa", vastasi hän.

Ongelmani alkoivat oikeastaan vasta leikkauksen jälkeen. Sain eteisvärinää enkä voinut ollenkaan hyvin. Sydän löi valtavan epäsäännöllisesti ja nopeasti. Nestettä kertyi keuhkoihin ja kun sitä poistettiin pistettiin reikä sisempään keuhkopussiin. Sen vuoksi olen ollut sairaalassa suurimman osan aikaa 8.5. lähtien noin viikkoon ennen kesäkurssia.

Hyvä ystävä suositteli kesäkurssia

Sairaalassa oloni aikana soitti hyvä ystäväni ja kun hän kuuli mitä oli tapahtunut hän sanoi heti: "Sinun täytyy mennä qigong-kesäleirille. Ilmoittaudu sinne nyt!" Soitin organisaatioon ja kerroin sydänoperaatiosta ja kysyin onko mitään rajoitteita. Minulle vastattiin "no, mitä huonommin voit, sitä enemmän hyödyt kurssista."

Kun tulin kurssille en voinut kovin hyvin. Minulla oli kipuja, koska sydämeni löi nopeasti ja epäsäännöllisesti. Sairaalassa ei saatu pulssiani laskemaan alle 100. Sitä yritettiin lääkkeillä ja olin saanut kaksi sähkökäsittelyä, jotta sydämeni rauhoittuisi mutta tilanne ei muuttunut vaan pulssini oli jatkuvasti 100 ja 150 välillä.

Pulssini laski

Mutta jo ensimmäisenä kurssipäivänä tuntui kroppani rauhoittuneen. Kun olin ollut muutaman päivän kurssilla, eräs kurssille osallistunut sairaanhoitaja mittasi pulssini. Se oli laskenut 62 lyöntiin/min. Se oli mahtavaa!

Mutta mistä iloitsen eniten on se, että olen saanut elämänhaluni takaisin! Kadotin sen kokonaan kun sairastuin ja sairaalassa ajattelin, että olisi ollut paljon parempi jos olisin kuollut. Silloin olisin saanut kuolla onnellisena.

Nyt parasta mitä minulle on tapahtunut on qigong! Olen todellakin iloinen ja kiitollinen! Olen saanut työkalun jonka avulla voin saavuttaa elämälle asettamani päämäärän: voida kuolla terveenä. Ja aion myös tehdä töitä kunnes kuolen.

Per Arne