Qigong auttoi ms-tautia sairastavaa Elleniä

 Alla oleva teksti on käännös Allas-lehden no 34/2015 artikkelista. Alkuperäisen artikkelin voit lukea ruotsiksi tästä.

Nousin pyörätuolista ja kävelin!

Ellen oli vasta 27-vuotias kun hän sai ms-taudin. Kaikki haaveet lapsista, perheestä ja urasta kaatuivat. Mutta kiitos qigong-harjoittelun Ellen voi nykyään sekä kävellä että juosta – ja hänestä on tullut pirteän pienen pojan äiti.

Ellen J Weist, 37, elää tavallista hektistä lapsiperheen elämää. Hän, hänen miehensä Per, 38, ja heidän poikansa Valdemar, 2,5 vuotta, asuvat maalla Ljungskilen ulkopuolella, ja hän työskentelee puolipäiväisenä webbsuunnittelijana.

Mutta eräs asia erottaa hänet monesta muusta. Hänen on harjoiteltava qigongia joka aamu ja ilta pitääkseen sairautensa kurissa.

Tarina alkoi vähän yli kymmenen vuotta sitten. Ellen asui silloin Göteborgissa ja päivät täyttyivät matkoista, työstä ja opiskelusta. Vapaaehtoistyö Bangladeshissa oli juuri alkamassa, kun hän sai yhtäkkiä tulehduksen näköhermoon, mikä  voi olla ensimmäinen ms-taudin oire.

Lääkärit halusivat tehdä tutkimuksia.

– En ymmärtänyt miksi. Olinhan terve lukuunottamatta näköongelmaa, joten matkustin kuitenkin, Ellen kertoo.

Vastaus saatiin

Kotiin tultuani minua odotti kiihtynyt lääkäri ja pitkät, vaativat kokeet. Päivät kuluivat ja tulokset viipyivät. Eräänä päivänä Ellen sai tarpeekseen, ja hän soitti sairaalaan.

 – Neurologi katsoi papereitaan ja sanoi: ”Kyllä sinulla on ms. Sinun pitää tulla tänne mahdollisimman nopeasti päättämään, mitä taudin etenemistä hidastavista lääkkeistä haluat käyttää.” Se oli ihan surrealistista!

Vajaan vuoden ajan arki sujui, mutta yhtenä päivänä kaikki muuttui. Ellen oli kävelyllä, kun jalat tuntuivat yhtäkkiä painavilta kuin betonimöhkäleet. Ihmekös tuo, ajatteli Ellen, koska hänellä oli ollut kiireinen jakso töissä.

Seuraavana päivänä ms-hoitaja totesi, että sairaus muistutti itsestään. Kunhan hän vain ottaisi vähän kevyemmin jonkin aikaa, se menisi kyllä ohi, oletti hoitaja. Mutta niin ei käynyt, vaan se paheni pahenemistaan. Tuli kestämään monta vuotta, ennen kuin hän pystyi taas kävelemään normaalisti.

Sitten alkoi tulla oireita nopeaan tahtiin: uupumusta, lihasväsymystä, hermosärkyä ja lisäksi toinen jalka ja käsi lakkasivat toimimasta. Hän tarvitsi pyörätuolia liikkumiseen. Kuukautiset, virtsan kulku, verenkierto, tunto ja muutakin fyysisistä toiminnoista häiriintyi.  Kuulohermon vahingoittuminen teki hänestä äärimmäisen ääniherkän.

– En pystynyt enää olemaan ihmisten joukossa, koska äänen taso oli sietämättömän kova. Minun piti jopa käyttää kuulosuojaimia sisällä. Se oli hirveää! Pahinta kaikesta oli kuitenkin henkinen väsymys. Olin äärimmäisen väsynyt koko ajan.

Kohtasi rakkauden

Sanotaan, että oireet häviävät,  tulevat ja menevät, mutta näin ei ollut Ellenin tapauksessa. Vaikka hän ajoittain voi paremmin, olivat oireiden vaikutukset eriasteisina jäljellä. Sitten yhtäkkiä, kaiken keskellä, ilmestyi hän: Per, hänen elämänsä mies.

 – Se oli oikeaa vuoristorataa. Olin kauhean sairas ja hirveän rakastunut. Oli aivan käsittämätöntä, että hän kiintyi minuun sellaisissa olosuhteissa .

Aikaisessa vaiheessa heräsi kysymys lapsista, mutta molemmat tiesivät, että se olisi mahdotonta. Ellen tarvitsi itse kotihoidon apua ja lisäksi neurologi tyrmäsi ajatuksen lasten hankkimisesta.

– Olin täysin asennoitunut siihen, että joutuisin elämään yksin ja lapsettomana koko loppuelämäni. Olin tietenkin hyvin surullinen sen takia, mutta olin jo työstänyt tämän surun.

Sairastumisensa jälkeen Ellen on saanut hyvää tarkoittavia neuvoja vaikka kuinka paljon. Hänellä oli pitkät listat asioista, jotka saisivat hänet voimaan paremmin.

 – Olen saanut satoja miljardeja vinkkejä mitä minun pitäisi syödä ja juoda, miten pitäisi nukkua, matkustaa ja voimistella. Neuvoja aivan kaikesta! Olin siihen niin kyllästänyt, että olisin voinut oksentaa.

Mutta yhtä vihjettä hän ei voinut sivuuttaa. Ellen oli tutustunut kahteen poikaan, jotka sairastivat ms-tautia  ja jotka olivat tulleet paremmiksi  tehtyään zhineng qigong- harjoituksia. Tämän hän oli itse havainnut, joten vaikka hän oli skeptinen, hän meni kuitenkin eräälle luennolle.

Siellä hän kuuli sellaista, joka herätti hänen uteliaisuutensa: Qigong voisi parantaa verenkiertoa.

 – Jalkani olivat jääkylmät, ja lääkintävoimistelija jankutti aina siitä, että pitäisi parantaa verenkiertoa. Harjoitus koostui rauhallisista liikkeistä, joita voin tehdä niin hyvin kuin pystyin, vaikka olin sairas.

Ellen osallistui Göteborgin Neuroförbundet NHR:nja European Zhineng Qigong -yhdistyksen järjestämään projektiin. Vaikka hänen mielestään filosofiat olivat hieman epämääräiset, hän kuitenkin huomasi nopeasti, että hänestä tuli iloisempi ja pirteämpi.

 – Tasapainokin parani ja jalat lämpenivät. Olin vieläkin hyvin sairas, mutta tuntui siltä, että elämä oli palaamassa.

Muutaman vuoden ajan hän harjoitteli joka viikko, ja kierre kohti terveyttä alkoi. Vaikka hän ei pystynyt kävelemään ja hänellä oli hermosärkyä ja ongelmia kuulohermossa, hän tunsi kuitenkin olonsa paremmaksi kuin ennen.

– Oli valtavasti asioita, jotka halusin tehdä nyt kun olin pirteämpi, ja joita en ollut aikaisemmin jaksanut tehdä, ja sitten lakkasin harjoittelemasta. En ymmärtänyt, kuinka tärkeä qigong oli.

Harjoitteli istuallaan

Sairaudessa tuli taas todella paha vaihe, ja kaikki vanhat oireet palasivat. Ellen oli 31-vuotias, voi todella huonosti ja makasi lamaantuneena kotisohvalla.

 Mutta eräänä päivänä hänen päähänsä pälkähti ajatus: Ai niin, qigong. Hän rupesi taas harjoittelemaan.

– Koska olin hyvin sairas, tein harjoitukset istuen, mutta niistä oli kuitenkin hyötyä. Äkkiä pystyinkin keskittymään kaksi, kolme tuntia, ja se oli suuri harppaus eteenpäin.

Jo syksyllä päättivät hän ja Per että Ellen lähtisi seuraavana kesänä pitkälle kurssille ja harjoittelisi tiiviisti yhdeksän päivää. Kesällä 2009 hän lähti ensimmäistä kertaa. Ja tulosta tuli!

– Nipistelin poskeani ja se sattui. Tunto oli palannut kasvoihin. Ja saavutin päämääräni: Jaksoin kävellä kirkon halki mieheni kanssa, kun menimme naimisiin vielä samana kesänä.

Keho parantui

Sitten tapahtui jotakin ratkaisevaa. Harjoituksen aikana alkoi korvaa kutittaa ja pistellä. Vasta jälkeenpäin Ellen ymmärsi, että kyse oli kuulohermon paranemisesta.

– Se oli aivan uskomatonta, ja oli aivan selvää, että se johtui harjoittelemisesta. Yhtäkkiä pystyin taas olemaan ihmisten kanssa. Se oli oikea ahaa-elämys. Vaikka olin ymmärtänyt, että harjoittelu teki hyvää, vasta nyt tajusin, että qigong ei ainoastaan ollut hyväksi tasapainolle, verenkierrolle ja energiatasolle, vaan että se pystyi parantamaan kehoani kaikella tavalla.

Kesäkursseista tuli toistuva tapahtuma ja toinen virstanpylväs oli kun hän eräällä kurssilla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tunsi jalkansa asettaessaan sitä maahan.

– Sen kävelyn jälkeen kun kaikki alkoi, olin vetänyt jalkaani perässäni kuin painavaa betonimöhkälettä. Oloni oli aivan euforinen, koska olin saanut tuntoni takaisin!

Sitten heräsi ajatus. Jos qigong oli auttanut häntä näin paljon jo tähän mennessä, niin miten hyväksi hän voisi tulla, jos hän todella panostaisi harjoitteluun? Ajatella, jos hän pystyisi jälleen kävelemään vaivatta. Ajatella, jos he voisivat hankkia lapsen.

Hän ja Per tekivät päätöksen:

– Vuoden ajan harjoittelisin niin paljon kuin suinkin kykenisin, osallistuisin kaikille kursseille ja harjoittelisin kotona. Asettaisimme harjoitteluni etusijalle nähdäksemme, kuinka terveeksi voisin tulla.

Tuon vuoden jälkeen hermosäryt katosivat. Hän ei ainoastaan pystynyt kävelemään vaan myös juoksemaan ja pelaamaan jalkapalloa. Aivot toimivat taas ja energia palasi. Hän pystyi työskentelemään puolipäiväisesti – vaikka Ruotsin eläkekassa (Försäkringskassan) oli halunnut tehdä hänestä sairaseläkeläisen. Per sai oppia tuntemaan hänet uudestaan.

– Minähän olin ollut sairas tapaamisestamme lähtien, joten hän ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut tervettä Elleniä, alkuperäistä Elleniä. Hän kyllä yllättyi kaikesta energiastani, Ellen nauraa.

Tuli äidiksi

Sitten lääkäri sanoi: ”En näe enää  mitään neurologisia esteitä lapsen hankkimiselle.” Vuotta myöhemmin syntyi Valdemar-poika.

– Se oli aivan uskomatonta! Olimmehan asennoituneet, ettei meistä tulisi vanhempia!

Arjessa Ellen ei huomaa, että hänellä on ms, ja pyörätuoli on kaikkein taaimpana autotallissa. Hän on varma, että tämä on qigongin ansiota. 

– Tunnen, että keho paranee, kun harjoittelen. Muut testaamani harjoitusmuodot väsyttävät minua. Qigong sen sijaan antaa minulle energiaa.

Yhteisymmärryksessä neurologin kanssa hän on lopettanut lääkkeen ottamisen uupumista ja hermosärkyä vastaan. Taudin etenemistä hidastavaa lääkettä hän vielä ottaa säännöllisesti, ja se on koko ajan ollut mukana hoidon perustana. Ellen lähtee siitä, että lääke on niin hyvä kuin lääkärit sanovat, mutta yhdistää fyysisen kohenemisen Qigongista johtuvaksi.

 – Valdemarin ensimmäisen vuoden aikana en ehtinyt harjoitella yhtä paljon kuin aikaisemmin, ja silloin oloni tuli vähän huonommaksi. Joten voidaakseni näin hyvin ei riitä, että harjoittelen vain pienen hetken joka päivä ja otan estolääkettä. Minun on harjoiteltava enemmän.

Joka aamu, ennen kuin muu perhe on herännyt, Ellen harjoittelee, ja illalla, kun Per nukuttaa poikaa, hän harjoittelee taas. Kyllähän tämä vaatii kuria, mutta siitä hyötyvät kaikki.

Valdemarkin tietää, miten tärkeää äidin harjoitteleminen on. Eräänä iltana Ellen halusi nukuttaa  pojan ja oli valmistautunut nukkumaan menoon.

 – Aioin mennä nukkumaan hänen kanssaan yhtäaikaa, mutta Valdemar ei suostunut siihen. ”Isän pitää nukuttaa minut”, hän sanoi. ”Sinun pitää harjoitella.”

Ellen i Allas